ESITYKSET TÄLTÄ ERÄÄ OHI: Kansi auki: Simcock & Wesseltoft

Gwilym Simcock Englannista ja Bugge Wesseltoft Norjasta konsertoivat torstaina 17.11. klo 19-20

TEATTERISALISSA Liput: 25 € / 20 €

Ennen konserttia Psykiatrian tohtori Jari Sinkkonen luennoi musiikin parantavasta voimasta TEATTERISALISSA klo 18. Luennolle vapaa pääsy.

Nettisivut:

Gwilym Simcock
Bugge Wesseltoft

Gwilym Simcock on yksi brittisekenen lahjakkaimmista pianisteista ja mielikuvituksellisimmista säveltäjistä. Hän liikkuu vaivatta jazzin ja klassisen välillä, ja voi ajoittain elää molemmissa maailmoissa samanaikaisesti. Hänen on sanottu olevan pianistina "poikkeuksellinen", "loistava" ja "häikäisevä kyky" ja hänen tyylinsä tuovan mieleen Keith Jarrettin, "täydellisessä harmonisessa hienostuneisuudessaan ja hienovaraisessa musiikkiperinteiden yhteen sovittamisessa".

Hänen musiikkinsa tunnetaan laajalti "mukaansatempaavan jännittävänä, usein odottamattomana, melodisesti kiehtovana, monimutkaisena ja ihanan optimistisena". Tunnustusta saaneen soolopianotyön ulkopuolella Gwilym on työskennellyt laajasti kansainvälisen jazz-kerman, kuten Dave Hollandin, Kenny Wheelerin, Lee Konitzin, Bill Bruford's Earthworksin, Bob Mintzerin, Bobby McFerrinin, Steve Swallowin ja Adam Nussbaumin kanssa.

Simcockin johtamien bandien koot vaihtelevat triosta big bandiin. Hänen debyyttialbumillaan "Perception" soi hänen sekstettinsä: Stan Sulzmann (saksofonit), John Parricelli (kitara), Phil Donkin (basso), Martin France (rummut) ja Ben Bryant (lyömäsoittimet). Levy oli ehdolla vuoden 2008 Best Album in the BBC Jazz Awardseissa ja on ollut kriitikoiden ylistämä kotimaassa ja ulkomailla.

Simcockin vuonna 2009 julkaisema "Blues Vignette" sisältää sekä soolopianoteoksia että kappaleita, joissa on mukana hänen uusi trionsa, lisänä Juri Goloubev (basso) ja James Maddren (rummut). Albumia on yleisesti kuvailtu sanoilla: "ylevä", "virheetön", "vaikuttava" ja "merkkipaalu jonka vain muutama ohittaa". Hänen viimeisin sooloalbuminsa "Good Days at Schloss Elmau" arvostetulla ACT-levymerkillä oli ehdolla Barclaycard Mercury Prize -palkinnoksi 2011 ja sitä on kehuttu sanoilla: "häikäisevän tuore", "maailmanluokkaa", "mahtava", "ilmiömäinen" ja "suuri syy juhlia". Hänen uuden taustabändinsä "The Impossible Gentlemen" – Mike Walker (kitara), Steve Swallow (basso) ja Adam Nussbaum (rummut) – albumi julkaistiin kesäkuussa 2011 ja levy on kuvattu suorastaan ​​sensaatiomaiseksi.

1990-luvun alusta Bugge Wesseltoft (kätevästi lausutaan Boogie!) on suorittanut vaikuttavaa, todella postmodernia muuntumista ECM:n Nordic Jazz perinteistä, soittanut ja äänittänyt Jan Garbarekin ja vastaavien parissa, luonut oman hienon levymerkin "Jazzland ", ja luonut ainutlaatuisen, raikkaan sekoituksen siitä mitä on "tulevaisuuden jazz ". Tämä menee perille yhtä hyvin oli kuuntelijan oma koti deep house, tekno, ambient, tai aivan toucan kokeellinen tai perinteinen jazz.

Liityttyään Arild Andersens bändiin vuonna 1990 Bugge osallistui Sagn:iin, Arildin tilaamaan työhön Vossa Jazz-festivaaleille. Hän oli myös soittamassa sen äänityksissä ECM:lle. Samana vuonna hän osallistui myös Jan Garbarekin toimeksiannosta Molde International Jazz Festivaleille esittäen kappaleen "Molde Canticle", jonka hän soitti Garbarekin seuraavalle levylle "I Took Up The Runes", ECM 1990.

Bugge teki yhä enemmän yhteistyötä Norjan jazz-skenen eturivin muusikoiden kanssa, ja vuonna 1991 hän liittyi kvartettiin johon kuuluivat Nils Petter Molvær, Bjørn Kjellemyr ja Audun Kleive. Hänestä tuli myös Terje Rypdal -kvintetin jäsen, vuonna 1992 oli vuorossa Jon Eberson's Jazzpunkensemble. Vuodesta 2004 Bugge on tehnyt sooloprojekteja. Hän on esiintynyt useilla festivaaleilla ja keikkapaikoilla Norjassa (mukaan lukien Numusic festival Stavangerissa, Jazzland Sessions Blå in Oslossa ja Bergenin StåOpp Jazzissa).

Tähän esitykseen hän käyttää piano- ja muita kosketinsoittimia kuten synia, samplereita ja loopereita. Kuten voit odottaa Buggen sooloura kattaa koko spektrin: melodisesta pianonsoitosta kokeelliseen ja atonaaliseen musiikkiin ja noiseen (ja hän löytää jopa tilaa uudelle versiolle vanhasta standardisesta). Monet rytmit, sekä alkukantaiset että modernit, liukuvat ja kietoutuvat toisiinsa, ja usein äänet ovat säröillä ja muotoillaan lennossa. Konserteissa on vahva vapaan improvisation elementti. Tänä päivänä Bugge kehittää sooloprojektiaan entisestään. Hänen luovuutensa ja musiikillinen kehityksensä jatkuu jännittävänä, alkuperäisenä, ja haastavana. Onko mitään ennustettavissa? Voit odottaa vain odottamatonta!